Herkistymisen ristiaallokossa

Kun olen nyt ruoskinut raihnaista ruumistani jo toista vuorokautta, alan vihdoin ymmärtämään Jeesuksen aikoinaan kokemia tuntemuksia. Ihmisen kärsimyksen määrä vain on jollain tapaa monin verroin syvempi, sillä Jeesuksellahan oli tulevaisuus suurin piirtein tiedossa. Henkiinheräämisestä oli kai ollut jotain puhetta isukin kanssa ennen viimeisiä kärsimyksiä, tai jotenkin sinne päin.
Kun nyt katselen visvaisia lakanoitani, en voi kuin tihrustaa turhautumistani. Vaikka olen yrittänyt runkata siementäni loppuun tuntikaupalla, niin aina sitä vain tulee jokunen tippa lisää. Tosin nyt taitaa olla jo verta ja kustakin seassa. Yritän vielä järkätä siitoskykyni finaaliin, mutta ellei kohta ala hommat edistymään, on aika ottaa järeämmät systeemit käyttöön. Tarkoitan lähinnä pajavasaroita ja lihanuijia yms.