Anteeksi? Mitä, minäkö?

Olin hieman allapäin eläin-, kasvi- ja kivikunnan kanssa kokemistani vastoinkäymisistä, joten päätin hakeutua itsehoitoon lähibaariini. Pohdin tilannetta objektiivisesti ja tulin siihen tulokseen, että koskapa olen lähtökohtaisesti hyvä jätkä eikä minussa ole mitään vikaa, ovat viimeaikaiset vastoinkäymiseni lemmen kukkatarhassa varmaankin jonkinlaisen salaliiton syytä. Tiedän, että minusta on levitelty ilkeitä valheita - ehkäpä juuri täällä, toiseksi kodikseni korottamassani ravitsemusyrityksessä! Minua sieppasi moinen kiittämättömyys, suon heille ylevän persoonani läsnäolon ja vielä maksan siitä! Ja mitä saan palkakseni? Tulin siihen tulokseen, että minua vastaan juonittelevia on syytä rangaista ja näyttää mitä he ansaitsisivat ylenpalttisen ystävällisyyteni ja anteliaisuuteni sijaan. Nöyrtymisen asemesta he kuitenkin lopettivat tarjoilun!!! Varma todiste siitä, että minua vastaan vehkeillään. Lähtiessäni annoin heidän kuulla kunniansa ja osoitin halveksuntani syljeskelemällä heidän lattialleen. Harmi ettei muita eritteistöä sillä haavaa irronnut, mutta ehkä tänään yritän uudemman kerran. Onhan se näin, että jos alempirotuinen suomalainen orjakansa alkaa hyppiä meikäarjalaisen nenälle, on heille osoitettava paikkansa. Ystävällisesti ja päättäväisesti. Joku vielä ehdotti anteeksipyyntöä ja luulin sen tarkoittavan sitä, että heidän pitäisi pyytää anteeksi minulta - päinvastoin!! Miten voi olla arvot noin viturallaan. Minähän en anteeksi baaripiioilta pyytele. IKINÄ!